Takaisin

Tekijä: Johannes Vuorialho 9 B lk, Lintumetsän koulu, Espoo

 

Suomen Ilmasto

1. Suomen ilmastoon vaikuttavat tekijät

Yksi Suomen ilmastoon eniten vaikuttavimmista tekijöistä on sijainti 60. ja 70. leveysasteen välillä. Suomen alueella on meri- ja mannerilmaston piirteitä, jonka takia ilmasto on ns. Väli-ilmasto. Ilmaston piirteet riippuvat ilmavirtauksien ja matala- ja korkeapaineiden tulo suunnasta. Toinen tärkeä vaikuttaja on Suomen läheisyys suurten maa- ja vesialueiden välissä.

Suomen lämpötila on muihin pohjoisiin maihin varsin korkea. Kun Suomea vertaa esim.  Siperiaan tai Grönlantiin on ero talvella noin 20- 30 astetta. Lämmintä ilmaa Suomeen tuovatkin itämeri lahtineen ja sisävesistöt, mutta ennen kaikkea Atlantilta ja Barentsin mereltä tuleva lämmin Golfvirta.

Suomen sijainti kartalla on keskileveysasteiden länsituulten vyöhykkeellä trooppisten ja polaaristen raja-alueella, jonka seurauksena säätyyppien vaihtelu nopeasti on yleistä. Suurinta säätyyppien vaihtelu on talvella, jolloin lounaistuulet vallitsevat. Islannin tienoilla sijaitseva matalapaineen keskus sekä Siperian ja Azorien korkeapaineet vaikuttavat Suomen sääoloihin.

Suuremmassa osassa Suomea on sää useimmiten selkeä ja lämmin voimakkaan länsituulen vaikuttaessa. Tämä johtuu föhn-ilmiöstä. Kun ilma virtaa vuoriston yli, tiivistyy sen sisältämä kosteus tiiviiksi sateeksi. Föhntuuli tuo Suomeen talvella hyvin leudon sään. Föhn lämmittää ilman länsiluoteisvirtauksen ”kiivetessä” Skandivuoriston yli. Skandivuoriston tuulen suojan puolella ilma sekä kuivuu, laajenee, lämpenee, että lämmittää ilman maanpinnan lähellä lämpöasteiden puolelle jopa yöllä. Föhntuulen lämmittämä ilma ulottuu voimakkaimmin Lappiin, Torniolaaksoon sekä Pohjanmaan maakuntiin. Tuulen vaikutus voi ylettyä myös Suomen etelä- ja itä osiin.

Köppenin ilmastoluokittelun mukaan Suomi kuuluu kokonaan lumi- ja metsäilmaston kostea- ja kylmätalviseen tyyppiin. Sadetta tulee kaikkina vuodenaikoina kohtuullisesti ja lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on noin 10 °C ja kylmimmän enintään +3 °C. Vuodenajat jaetaan keskilämpötilojen mukaan. Kun keskimäärin viiden päivän jälkeen lämpötila on yli 10 °C määritellään tämä kesäksi. Talvi on kun keskilämpötila on 0 °C.

Keskilämpötilat lasketaan ns. ilmastollisen normaalikauden ajalta eli 30 vuoden jaksolta. Viimeiset taulukot ovat vuosilta 1961-1990.

2. Talvi

 

Talvi luokitellaan talveksi kun keskilämpötila on alle 0 °C, mutta lämpimät ilmavirtaukset saattavat nostaa lämpötilan ajoittain yli 0 °C:n puolelle.

Suomessa talvi alkaa marraskuun aikana, Lapissa lokakuun puolivälissä ja Lounais-Suomen saaristossa vasta joulukuussa. Tästä voi päätellä että talven tulo Lapista Ahvenanmaalle kestää noin kaksi kuukautta.

Talvi on maamme pisin vuodenaika, Lapissa se kestää noin 200 päivää ja lounaisimmissa osissa noin 100 päivää. Pohjois-Suomessa saattaa olla päiviä, jolloin aurinko ei nouse ollenkaan horisontin yläpuolelle. Tätä tapahtumaa kutsutaan polaariyöksi.

Suomessa pysyvä lumipeite sataa noin kaksi viikkoa talven alkamisen jälkeen. Lumikerros on Itä- ja Pohjois-Suomessa keskimäärin noin 60 -90 cm. Lounaisosissa lunta on keskimäärin 20 -30 cm.

 

3. Kevät

Kevät alkaa huhtikuun kuluessa, Lapissa vasta toukokuun alussa.

Kevään pituus on vain noin 6-9 viikkoa, jonka takia se onkin vuodenajoista lyhyin. Kasvukauden katsotaan alkaneen kun keskilämpötila on ylittänyt +5 °C:ta. Vasta lumipeitteen hävittyä, alkaa todellinen kasvukausi. Aukeilta alueilta lumi alkaa sulaa 2-3 viikon kuluttua termisen kevään alkamisesta.

                     

4. Kesä

Kesä luokitellaan siis alkaneeksi, kun keskilämpötila on ylittänyt +10 °C.

Kesä lasketaan Etelä-Suomessa alkaneeksi toukokuun lopulla, joka kestää aina syyskuun puoliväliin asti. Lapissa ja Suomen pohjoisosissa kesä kestää noin kuukauden vähemmän kuin Etelä-Suomessa eli loppuu elokuun puolivälissä.

              

Suomen lämpimin kuukausi on heinäkuu. Korkeimmiksi lämpötiloiksi Suomessa on todettu Suomen manneralueilla 32 -35 °C ja Helsingissä 31,6 °C. Yli 30 °C:n ylitykset ovat Etelä-Suomessa kuitenkin harvinaisia. Korkein Suomessa mitattu lämpötila on Turussa 35.9 °C vuonna 1914 jolloin useimmillakin paikkakunnilla saavutettiin 35 °C:ta.

5. Syksy

Syksyn lämpötila on alle 10 °C. Etelä-Suomessa syksy alkaa syyskuun lopulla, kun taas Pohjois-Suomessa kuukautta aikaisemmin eli Elokuun lopulla.

Aikaisemmin mainittu kasvukausi loppuu syksyllä, kun keskilämpötila on laskenut 5 °C:n alapuolelle. Kasvukausi kestää keskimäärin 180 vuorokautta eli se loppuu Etelä-Suomessa loka- marraskuun vaihteessa ja Pohjois-Suomessa syyskuun viimeisellä viikolla.

Ensimmäiset lumet alkavat esiintyä jo syksyllä talvea enteillen. Ensimmäiset lumisateet esiintyvät lokakuun aikoihin ja Pohjois-Suomessa syyskuussa.

Terminen syksy eli aika jolloin keskilämpötila on viiden vuorokauden sisällä alle 10 °C, mutta yli 5 °C alkaa Pohjoisimmissa osissa Suomea jo 10.8, kun taas Eteläisimmissä osissa, Turun saaristoissa, vasta 20.9. Termisen syksyn loppuminen alkaa Etelässä samoin kaksi kuukautta myöhemmin kuin Pohjoisessa, marraskuun ja joulukuun vaihteessa, kun taas Pohjois-Suomessa jo lokakuun puolivälissä.

6. Lämpötila

Maamme lounaisimmissa osissa keskilämpötila on noin +5,5 °C:ta. Keskilämpötila pienenee lounaiskoillissuunnassa. Lapin pohjoisosissa ei keskilämpötila kuitenkaan ole alimmillaan Jäämeren lämmittävän vaikutuksen takia vaan maan luoteiskolkassa.

Hieman napapiirin eteläpuolella sijaitsee nollan asteen keskilämpötila raja.
Eri alueiden lämpötila erot ovat suurimmillaan tammikuussa, jolloin suurin keskilämpötilojen ero on noin 12 °C. Kesä-heinäkuun paikkeilla vastaava ero on vain 5 °C:ta.

Suomessa on eletty 1800-luvun alussa ja puolenvälin jälkeen lähihistorian kylmimpiä aikoja. Kylmimpiä aikoja olivat vuodet 1915, 1902 ja 1941. Siitä eteenpäin, ovat lämpötilat kuitenkin aloittaneet hitaan nousun, niin Suomessa kuin muualla maapallollakin. Lämpimimpiä vuosia ovat olleet vuodet 1938, 1989 ja 1934. Keväät ovat lämmenneet Suomessa 1950-luvulta lähtien vajaan asteen, mutta samoihin aikoihin alkoivat myös syksyjen viilenemiset.

7. Sade

Suomessa on säätilan nopeiden vaihtelujen takia epäsäännöllisesti sateita. Kesällä Kuuro- ja ukkossäätiloissa esiintyy kuitenkin jonkinlaista säännöllisyyttä, useimmiten iltapäivisin.

Etelä- ja Keskisuomessa vuotuinen sademäärä on yleensä 600 -700 millimetrin välillä. Rannikoilla sademäärät ovat vähäisempiä, etenkin Pohjanmaalla. Pohjois-Suomessa sataa keskimäärin 600 millimetriä vuodessa ja noin puolet sateesta tulee lumena.

Suomessa sateettominta on keskimäärin maaliskuussa, jonka jälkeen sateisuus lisääntyy heinä-elokuuta kohti, rannikoilla syys- lokakuuhun asti, ja lopulta pienenevät talvea ja kevättä kohti.

Puolet vuoden päivistä tuovat mukanaan keskimäärin 0,1 mm sadetta. Yli 10 millimetrin vuorokautinen sademäärä mitataan puolestaan 10 -15 päivänä vuodessa tasaisesti maan eri osissa.

8. Ilman kosteus

Lämpötilan kohotessa ilman kyky sisältää vesihöyryä kasvaa. Tämän takia kosteusolot ovat riippuvaisia lähinnä lämpötilasta. Veden määrä ilman tilavuusyksikköä kohti on suurimmillaan heinä-elokuussa ja pienimmillään helmikuussa. Kun siirrytään pohjoiseen päin, ilman kosteus pienenee lämpötilan tapaan.

Suurimmillaan suhteellinen kosteus on keskimäärin marras- joulukuussa ja pienimmillään touko- kesäkuussa. Suhteellinen kosteus vaihtelee eri alueilla hyvin vähän kaikkina vuodenaikoina.

Sumua nähdään eniten syksyllä ja Etelä- ja Lounais-Suomessa. Useimmiten sitä esiintyy yöllä tai aikaisin aamulla, talvella tosin päiväsaikaankin.

 

                                            Kuva 

9. Ilmanpaine ja tuuli

Ilmanpaineessa ja tuulisuhteissa on suuria vaihteluita, sillä Suomi sijaitsee maapallon länsivirtausten säähäiriöiden alueella. Tavallisimmin kaikki tuulet tulevat lounaasta ja harvimmin koillisesta, mutta kuitenkin tasaisesti kaikista ilmansuunnista. Tuulen nopeus sisämaassa on keskimäärin 3-4 m/s, rannikolla aavistuksen suurempi ja merialueilla 5-7 m/s. Suurimmillaan tuulen nopeus on talvella ja pienimmillään kesällä.

Suomessa on vain muutamia yli 20 m/s:n tuulia, joita esiintyy eniten syksyllä ja talvella keskimäärin 1-3 päivänä kuukaudessa avomerellä. Keväällä ja kesällä myrskyjä harvoin näkee. Kesällä saattaa kuitenkin esiintyi trombeja jotka voivat aiheuttaa isompaakin tuhoa.

 

  LÄHTEET :

Ilmatieteen laitos. Viitattu 2.2.2004. Saatavilla www-muodossa:

http://www.fmi.fi/

Kemijärven kaupunki. Viitattu 2.2.2004. Saatavilla www-muodossa: http://www.kemijarvi.fi/ykr/pyhaluosto

Kuusisto Esko, Kauppi Lea & Heikinheimo Pirkko. 1996. Ilmastonmuutos ja Suomi. Yliopistopaino. Helsinki.

www-sivut: http://www.avalanche-net.com/meteo/vent.html (kuva1)

www-sivut: http://eno.joensuu.fi/koulut/yhessarysassa/projektit/enoaa6lk/suomensateet/sade50A2.jpg (kuva7)

www-sivut: http://www.hytti.uku.fi/~vaisala/GALLERY/sumu.jpg (kuva8)

www-sivut: http://www.kauhava.fi (kuva2)