Takaisin

Öinen vieras keittiössä... 
Lauantaina 24.7.2004 keittiöstä kuuluin ääniä. Hiirikö? Menin keittiöön. Vaaleiden ikkunaruutujen edessä liiteli äänetön vieras, pysähtyi kesken lennon ja muutti suuntaa. Lepakko. Sisällä keittiössä !

Eläin lenteli ympäri keittiötä, kun sytytin valon. Sitten se katosi avoimesta ovesta muualle taloon. Mietin, miten saan  otuksen ulos. Etsin myös kameran ja päätin valokuvata  kutsumattoman vieraan. 

Otus löytyi toisesta huoneesta. Se roikkui lämminvesiputkesta. Salamalla sain pari kuvaa. En saisi sitä kunnialla   keskellä yötä ulos,  jääkööt sisälle, mietin... Sammutin valon ja menin nukkumaan. 

Aamulla lepakko roikkui samassa huoneessa verhosta pää alaspäin. Pudotin sen muoviseen vesikannuun ja vein ulos. Ulkorakennuksen nurkalla päästin sen  lentoon. Eläin liisi aavemaisesti metsään. Olipa siinä tuttavuus !

 
Tavasin kirjasta otukselle nimen  pohjanlepakko, tavallinen laji  koko Suomessa.
Yksilö oli livahtanut minulta huomaamatta  keittiön ulko-ovesta sisään saalistaessaan yöperhosia ulkovalon ympäriltä. 

Lepakolla on kaikuluotain, jolla se suunnistaa pimeässä. Se ei  törmäillyt sisällä  ikkunalaseihin, vaan lensi aavemaisen  vaivatta pimeissä huoneissa.

Kummaa ääntä  lento silti piti saaden minut ja koiran luulemaan sitä hiireksi ?!
Erikoista on lepakon nukkuminen pää alaspäin. Samoin se viettää talven horroksessa.

Lepakot  ovat nisäkkäitä. Nisäkkäät ovat tavallisesti tasalämpöisiä ja talvella aktiivia eläimiä. Lepakoiden ruoka, hyönteiset, loppuu pakkasten myötä. Syksyllä ne vaipuvat  talvihorrokseen. Horroksessa   ruumiinlämpö alenee lähelle nollaa. Samalla tapaa tekee siili talven aikana.

 

Suomessa elää ainakin viiksisiippa, ripsisiippa,  vesisiippa, korvayökkö ja pohjanlepakko.
Kaikki lepakot ovat luonnollisesti rauhoitettuja. Euroopassa sanotaan elävän ainakin 40 lepakkolajia. Yleisesti lepakot ovat tulleet harvinaisemmiksi. Ihminen on vähentänyt niille sopivia elinympäristöjä.
Toivon lepakoiden viihtyvän ja lisääntyvän  kesäpaikallani. Nyt odotan pimeitä syysiltoja, jolloin yritän valokuvata salamalla sen aavemaisen lennon  mustaa yötaivasta vasten.